Miten päästä pois kiireen tunteesta?

Tämä blogikirjoitus kertoo autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston kolmesta vireystilasta: ylivireydestä, alivireydestä ja turvan tilasta.

Havainnollistan vireystiloja kertomalla omasta päivästäni ja siitä minkälaisiin olotiloihin erilaisten tilanteiden seurauksena päädyn. Esitän myös keinoja siitä, miten säädellä omia vireystiloja, eli miten palauttaa itsensä turvan tilaan.

YLIVIREYS

Herään aamulla säpsähtäen ja huomaan kellon olevan paljon. Olen nukkunut tänä aamuna pitkään! Ihanaa, tunnen oloni todella levänneeksi. Samalla kiireen hiipivä rutistus alkaa vallata kehoani ja mieltäni.

Aamiainen, lapset hoitoon ja eskariin, eläinten hoito, mitä pitikään tänä aamuna muistaa…? Kiireen tunne nostattaa vireystilaani ylivireyteen ja huomaan kehossani kireyttä, jännittyksen tunnetta hartioissa, ärtyisyyttä, poukkoilevia ajatuksia ja painetta rinnan päällä.

Ajatukset muuntuvat käskyiksi: Minun pitää…, Täytyy…, Nyt on kiire! Kiireen höystämä mieli vaatii, pakottaa ja kaventaa näköalaa. Puuro hellalle, kahvi tippumaan ja syvä hengitys.

Halaus kumppanini kanssa, lapsen tukan nuuhkaisu ja tilan tunne. Kyllä me ehditään! Hyvinhän tässä on aikaa. Ajatus alkaa kulkemaan rauhallisemmin ja mieli löytää luovat ratkaisut aikapaineiseen aamuun. Aamun velvollisuuksien väliin tulee vähän tilaa, mahdollisuuksia toimia siten kuin elämä tässä hetkessä järjestää. Kaikki ei olekaan kiinni siitä, miten minä suoriudun, vaan löydän luottamusta tueksi. 

ALIVIREYS

Lopulta lapset on saatettu maailmalle ja palaan kotiin. Tuttu ylivireys hiipii kehooni. Tunnistan sen vaativista ajatuksista: Nyt minulla on aikaa siivota, pestä pyykkiä… Nyt minun täytyy… Paine kurkussa, rinnan päällä ja pallean alueella laajenee.

Pyykkivuoret, likainen keittiö ja tuhannet muut pienet asiat, jotka odottavat huomiotani lamauttavat minua. Koen, etten pysty tarttumaan mihinkään, on niin paljon asioita, mitä täytyy hoitaa.

Kehooni hiipii raskaus, painon tunne, hengitykseni muuttuu pinnalliseksi ja siirtyy keuhkojen yläosiin. Ajatukset, kuten En pysty… En jaksa… Haluan vain maata ja levätä, nukkua. Miten olen päästänyt kotini näin sekaiseksi? tulevat mieleeni.

Minut valtaa alivireys, lamaantuminen, luovuttaminen. Häpeä ja huonommuus hiipivät mukaan. Mikä minussa on vikana, kun en jaksa? Kiukun tunne siitä, että miksi aina minä olen täällä siivoamassa muiden jälkiä? 

Valitsen auttaa itseäni. Minun ei tarvitse juuri nyt pystyä eikä jaksaa. Tuon itseni makaamaan lattialle, laitan meditaatioäänitteen soimaan ja keskityn hengitykseeni. Valitsen rauhoittua hetkeksi ja sallia kaikkea sitä, mikä minussa tällä hetkellä viriää.

Tarkkailla itseäni, saada hieman etäisyyttä kokemukseni ja havaintoni välille. Hetken kuluttua tilan tunne palaa ja saan kosketuksen vapauteen tehdä sitä, mitä haluan. Liikuttelen kehoani lempeästi lattiaa vasten ja hengitän syvään. Juuri näin on nyt hyvä.

Pian tunnen energian palaavan raajoihini ja haluan nousta ylös. Haluan juoda teetä ja katsella ulos ikkunasta. En tee sitä, mitä minun olisi pakko, vaan teen asian, jonka haluan itse tehdä. Valitsen itse.

Hetken pysähtyminen antoi sen pienen tilan, jotta voin valita menenkö autopilotilla vai teenkö jotain muuta. Teen yhden asian kerrallaan ja se riittää. Voin sanoa itselleni, että minulla on lupa tehdä asioita, joista nautin, vaikka koti olisikin sotkuinen. Mitään pahaa ei tapahdu. 

TURVAN TILA

Siivoilen omaan tahtiin, soitan ystävälle ja juttelemme pitkään puhelimessa. On ihana vaihtaa kuulumisia, tulla kuulluksi ja kuulla toista. Tunteet, joita vuorovaikutuksessa viriää tuovat elämääni väriä, iloa ja naurua.

Tunnen helpotuksen tunnetta, kun saan jakaa omaa vaikeaa hetkeä toisen kanssa. Tunnen myös myötätuntoa, kun ystäväni jakaa omasta vaikeasta elämäntilanteestaan. Elämään kuuluvat kaikki sävyt ja kaikki tunteet. Oloni on kevyempi  ja pystyn hyväksymään asioita itsessäni, muissa sekä ympäristössäni helpommin.

Paradoksaalisesti koen kiitollisuutta siitä, että kotini on lasten jäljiltä sekaisin. Tiskien siivoaminen, pyykkien viikkaaminen, kaikki tuntuu yhtäkkiä tärkeältä ja merkitykselliseltä. Palaan mielessäni aamun pörröisiin päihin ja kahvin tuoksuun.

Minulla onkin jo kaikki tässä. Elämä on hyvää ja voin olla hyvä itselleni. Otan tanssiaskeleita ja hyräilen mieleeni tullutta laulua. Katson lumisadetta ulkona ja muistan, että voin itse valita miten suhtautua elämään. Minä myös luon elämästäni juuri sellaista kuin se on. Voin olla itselleni vihainen ja pettynyt tai armollinen ja rakastava. Huolimatta olosuhteista, joissa elän. 

KAIKILLE YHTEINEN HERMOSTO

Meitä kaikkia ihmisiä yhdistää autonominen hermosto ja sen kolme vireystilaa.Vireystilat ilmenevät yksilöllisesti erilaisina kehon ja mielen aktivaatioina eli virittymisinä. 

Ylivireys ilmenee usein kiireen tunteena, huolina ja pelkoina tai ärtyisyytenä, kireytenä ja kovuutena. Ylivireydessä keho valmistuu joko taistelemaan tai pakenemaan uhan edessä.

Uhka voi olla sisäinen, kuten kiireen tunne tai ulkoinen, kuten kasvoja kohti sinkoava pallo jalkapallo-ottelussa. Ylivireydessä lisämunuaiset erittävät adrenaliinia kehoon, jotta olisimme toimintavalmiudessa. Jatkuva toimintavalmiudessa oleminen on keholle ja mielelle uuvuttavaa, joten vastapainoksi tarvitaan lepoa ja palautumista.

Alivireydessä keho lepää ja uudistuu. Alivireisenä keho säästää energiaa. Alivireydessä ajatukset kuten En pysty… Minusta ei ole…, En jaksa… Ei tänään… saattavat vallata mielen.

Kehomme tarvitsee lepoa ja palautumista, mutta jos ei tahdo saada mitään aikaan tai tuntee usein lamaantumisen tunnetta voi olla avuksi pohtia, miten auttaa itsensä alivireydestä takaisin turvan tilaan. Jatkuva alivireys saattaa ilmetä siinä, ettei pysty tarttumaan mihinkään, elää elämäänsä säästöliekillä. Kokemusmaailma kaventuu, eikä elämä enää tunnu kiinostavalta. 

Turvan tila on  rauhan ja sosiaalisen liittymisen tila. Sosiaalisella liittymisellä tarkoitan kontaktia toisiin ihmisiin, vuorovaikutusta ja läsnäoloa. Turvan tilassa koemme olevamme turvassa ja hyväksyttyjä.

Elämä on hyvää, kevyttä ja merkityksellistä. Hyviä asioita tapahtuu ja elämä kantaa. Näemme suurempia kokonaisuuksia ja ymmärrämme syy-seuraussuhteita. Olemme armollisia ja voimme kokea myötätuntoa sekä itseämme että muita kohtaan. 

Tunnistatko itsessäsi näitä kolmea vireystilaa? Minkälaisissa tilanteissa ne viriävät? Mitä tapahtuu kehossasi ja mielessäsi kunkin vireystilan kohdalla?

Ota hetki itsellesi ja tunnustele asiaa. Itsetuntemuksesi syvenee, kun opit tunnistamaan vireystiloja. Samalla kykysi tuoda itsesi takaisin turvan tilaan kehittyy ja opit itsesäätelyä. 

Duuniterkkari Kaisa, itsetuntemus-ja muutosvalmentaja, FM

Scroll to Top