Kohtaamisen merkitys työyhteisössä

Työyhteisö, kohtaaminen, kuuleminen

Kohtaamisen taidolla tarkoitetaan kykyä pysähtyä toisen ihmisen äärelle, hänen tunteidensa ja ajatustensa luo. Kohtaamisen laatu on parhaimmillaan hyväksyvä, salliva, utelias ja lempeä.

Jotta voimme kohdata toisia ihmisiä, on meidän ensin kohdattava itseämme. Ihmissuhteet ovat elämän tärkein asia ja suhde itseemme on se kaikista tärkein ihmissuhde, josta kaikki muut ihmissuhteet versoavat. 

Kohtaamisen taito on hyödyllinen työelämässä, sillä se tapa millä kohtaamme ja kohtelemme työtovereitamme, luo työskentelyilmapiiriä ja tunnelmaa. Kaikista on mukavampaa työskennellä avoimessa, kannustavassa ja tukea antavassa ilmapiirissä, jossa jokainen tulee kohdatuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. 

Olen ollut työssä opettajana ja nähnyt monenlaisia opettajanhuoneita. Kerron tässä muutamia esimerkkejä kohtaamisista siellä ja selitän niitä kolmen vireystilan avulla.

Jos vireystilat on sinulle outo käsite, voit lukea blogin aiheesta https://duuniterkkari.fi/miten-paasta-pois-kiireen-tunteesta/

Miltä tuntuu tulla kohdatuksi ja kuulluksi?

On varhainen aamu, toiset ovat opettajanhuoneessa unisia, toiset puheliaita. Uniset tarttuvat kännykkäänsä ja vetäytyvät vuorovaikutuksesta sen taakse. Puheliaat ovat läsnäolevia, ottavat toiset huomioon ja luovat aamuun yhteenkuuluvuuden tunnetta, yhdessä tätä työtä tehdään, ei tämä ole niin vakavaa!

Liityn puheliaiden joukkoon ja tunnen oloni tervetulleeksi. Tulen nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. On mielekästä aloittaa aamu keskustelulla, yhteyden kokemuksella. Oloni on turvallinen, vireystilani tuntuu turvan tilalta.

Päivä kulkee eteenpäin ja iltapäivällä kohtaamiset ovat erilaisia. Kiireen tunne tuntuu hiipineen monen työtoverin iho alle ja sisäiset vaatimukset päivän askareiden suorittamisesta tuntuvat olevan etualalla. Huomaan sen siitä, että harva pysähtyy juttelemaan, kohtaamaan.

Katsekontaktia on vaikea saada pikaisia ja hajamielisiä hymyjä lukuunottamatta. Askelten rytmi on hektinen, kehonkieli on rivakkaa. Keskustelut rajoittuvat pyyntöihin, jotka koskevat välitöntä toimintaa.

Äänen intonaatio on monotoninen ja aiheet ovat asiakeskeisiä. Kuuluu myös kielteisiä huomioita, huomautuksia. Keskitytään siihen mitä pitää tehdä, mikä vielä puuttuu. Mitä minun vielä pitää tänään tehdä. Ollaan ylivireyden tilassa, sympaattisen aktivaation tilassa, niin kutsutusti taistele tai pakene -tilassa. Tätä tilaa höystää kiire ja rivakka toiminta.

Miltä alivireyden tila näyttää ja tuntuu?

Kaiken kiireen ja hälinän keskellä huomaan opettajan, jolla on lasittuneet silmät, eteenpäin tuijottava katse. Hänen liikkeensä ovat korostuneet hitaita. Hän näyttää olevan kaiken kiireen ulkopuolella, jossain toisessa paikassa. Hän ei osallistu toimintaan. Toinen opettaja kysyy häneltä jotain, mihin hän vastaa lyhyesti. Hän on kyllä paikalla, mutta ei ollenkaan läsnä.

Jokin hänen olemuksessaan osoittaa, että hänellä ei ole kiire, eikä hän myöskään ole halukas keskustelemaan. Hän on alivireyden tilassa, lamaantumisen tilassa. Hänellä on samaan aikaan sekä kaasu (sympaattinen hermosto) että jarru (parasympaattinen hermosto) päällä, mistä seuraa jäätyminen, lamaannus. 

Voimmeko opetella säätelemään vireystilojamme?

Hermoston kolme eri vireystilaa ovat tarpeellisia ja yhteisiä meille kaikille. Päivän aikana kukin meistä kulkee vireystiloja ylös ja alas. Hyvinvointia tukevaa ja vahvistavaa on ymmärrys siitä, että voimme itse opetella säätelemään vireystilojamme.

Voimme opetella tuomaan itsemme lamaantumisen tilasta sympaattisen hermoston tilaan ja siitä edelleen turvan tilan taajuudelle. Jos työpäivästä puuttuu täysin tai on hyvin vähäisellä huomiolla turvan tila, kuormitumme, väsymme, uuvumme. On viisasta antaa aikaa tekemiselle ja toiminnalle ja myös olemiselle, keskustelulle, yhteydelle. Tarvitsemme yhteenkuuluvuutta ja pystyvyyden tunnetta. 

Toimintakehoitus/vinkki:

Kun seuraavan kerran menet työpaikalle, kokeile uutta toimintamallia. Ole tietoinen siitä, että kahvitaukolörpöttelyt tekevät hyvää ja ole aidosti kiinnostunut toisesta. Kysele, ole utelias. Hyväksy työtoverisi sellaisena, kun hän sillä hetkellä on. Ole kiinnostunut hänen ajatuksistaan ja tunteistaan. Luota siihen, että tämä ei kuluta aikaasi, vaan tämä tekee hyvää myös sinulle.

Duuniterkkari Kaisa, itsetuntemus-ja muutosvalmentaja, FM

Scroll to Top